Kuten monien ensiluokkaisten teosten suhteen tapahtuu, jo Stephen Grahamin Vertical-teoksen pintaraapaisu tarjosi mielenkiintoisen työkalun kriittiselle ajattelulle. Tilasin kirjan uusien näkökulmien tavoittamiseksi, kun laadin Oulun Kaijonharjun alueen kulttuurikartoitusta vuonna 2021. Tässä tekstissä pohdin teoksen alkuosaa sekä peilaan siinä esiteltyjä sosiaalis-taloudellisia näkökohtia suomalaiseen - ja etenkin oululaiseen - kaupunkitilaan yhdistellen sen sisältöjä muihin valikoimiini kaupunkisuunnittelun näkökulmiin. Alkuun käsittelen aihepiiriä tiiviisti yleisellä tasolla, sitten Oulun kontekstissa. Lopuksi hahmottelen esimerkkejä siitä, millaisiin ratkaisuihin vasta pinoutumisprosessin alkuvaiheissa olevat kaupungit voivat päätyä Verticalin näkökohtia soveltamalla. Vaikka kiinnitän tajunnanvirtaisessa blogitekstissäni huomiota näkökulman tuomiin havaintoihin pinoutumiseen liittyvistä valtakysymyksistä ja haasteista, tarkoitukseni on rohkaista lukijaa etsimään sen avulla mahdollisuuksia luovaan paremman kaupungin kehittämiseen.
Vertical johdattaa lukijan tarkastelemaan ihmiskunnan tilallista hallintaa nimensä mukaisesti vertikaalisesta näkökulmasta. Teoksen ydin on kaupunkitilassa ja laajemmassa ihmiskunnan järjestäytymisessä sekä siinä, mitä kaikkea vakiintunut horisontaalinen tarkastelutapa sivuuttaa. Eurooppa-keskeinen, tasomaisiin projektioihin perustuva maantiede on rakentunut aikakautena, jolloin eurooppalaiset löytöretkeilijät tutkivat ja ottivat haltuunsa kuvitteelliselle sivistykselle tuntemattomia kolkkia karttatasolta. Koska parhaiten tunnistetut väestöryhmien väliset valtasuhteet, kuten eurooppalaisten harjoittama (post)kolonialistinen toiminta ovat olleet piirrettävissä horisontaaliselle tasolle, vertikaalisuuteen liittyvät sosiaaliset ulottuvuudet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Historiallisista syistä alueiden hallinta mielletään jopa lakiteknisesti horisontaalisesti, mikä aiheuttaa sekä maanalaisen että ilmakehään tai sen ulkopuolelle sijoittuvan hallinnan ja toiminnan osalta ratkaisemattomia kysymyksiä. Tasomainen tarkastelutapa jättää huomiotta etenkin kaupunkitilan kerroksellisuuden sekä neoliberaalin kaupunkieliitin tila-aika-ratkaisut (omat ongelmat siirretään oman kokemuspiirin ulkopuolelle tilassa tai ajassa, engl. spatio-temporal fix). Sen sijaan jopa napa-alueet on lohkottu kartalla eri valtioiden hallitsemiksi alueiksi.
Vertikaalisuus on keskeinen vallan tilallinen ilmenemismuoto. Se on niin juurtunut kulttuuriimme, että vakiintuneet kielelliset ilmaukset yhdistävät korkeuden (ylevyys, ylhäisyys, korkeus) suhteelliseen paremmuuteen ja valtaan. Vastinparina heikkoa asemaa kuvaaviksi mielletään esimerkiksi ilmaisut “maan alla” tai “sillan alla”. Kulttuurisen juurtumisen vuoksi vertikaalisuuteen liittyvä valta toisintuu haastamatta samanlaisena ympäri maailmaa. Kaupungeissa sosio-ekonominen asema on havaittavissa horisontaalisen aluejaon ohella vertikaalisesti. Etenkin suurkaupunkien pilvenpiirtäjät symboloivat maskuliinista vaurautta muotokieltään myöten - rakennuskorkeudesta jopa 30 % voi olla muuta kuin ihmistoimintaa varten rakennettua tilaa. Rakennukset mittelevät korkeudellaan valosta, näkymistä sekä valtaa ja hallintaa kuvastavasta perspektiivistä. Toisaalta työväen- ja keskiluokka matkustavat katutasossa tai maanalaisella metrolla. Kun vaurain väestön osa tarkastelee katutason elämää kuin muurahaisia lintuperspektiivistä (vrt. God’s view), se nauttii puhtaasta ilmasta, valosta ja väljyydestä sekä välttää kuluttavalle keskiluokalle kohdistetut vilkkuvat mainosvalot. Etäisyys autoteiden hälystä ja ilmansaasteista tarjoaa varakkaalle terveyttä, ja mitä lähemmäs valoa pilvenpiirtäjät kurkottavat, sitä pidemmät varjot katutasoon piirtyy.
Kaupunkitilan vertikalisoituminen Oulussa
Kaupunkitilan vertikaalisista näkökulmista on keskusteltu Suomessa melko yksipuolisesti. Arvelen syyksi suomalaista maalaisuuden häpeää, jonka myötä monet “suuren maailman” ilmiöt nähdään edistyksellisinä pohtimatta, miten ne suhteutuvat oman yhteiskunnan perusarvoihin, yhteiskuntajärjestelmään tai kaupunki-identiteetteihin. Kulttuurisesti Suomessa arvostetaan tehokkuutta, mikä heijastuu korkean rakentamisen osalta kaavoittajien ja rakennuttajien sananvalintoihin. Toisaalta professori Sami Moision Valtio, alue, politiikka -teoksessaan kuvaama valtiomuutos kattavasti asutusta hyvinvointivaltiosta kilpailuvaltioksi ja edelleen metropolivaltioksi ei liene vielä heijastunut suurempaan julkiseen valtakeskusteluun kaupunkitilan omistajuuden osalta. Suomalaisia väljiä kaupunkeja ei voida muutenkaan suoraan rinnastaa asumistiheydeltään moninkertaisiin, pinoutuneisiin megalopoleihin, joiden viherkerroin on matala, ihmismäärä valtava ja ilman epäpuhtaudet suurempia. Siksi pinoutumisen vaikutukset lienevät sekä lievempiä että paremmin valtaväestöltä piilossa. Ilmiötä ymmärtämällä on kuitenkin mahdollista valjastaa se osaksi kestävän kaupunkikehityksen työkalupakkia.
On mielenkiintoista, miten kaupunkimme Oulun kontekstissa vertikaalisuuden ja varallisuuden välinen suhde poikkeaa toistaiseksi suurkaupungeista. Kaupunki on maineikas tasaisuudestaan, ja rakentamisen näkökulmasta pinoutuminen on yhä vähäistä. Ensiaskel kasvupuheen muutoksessa horisontaalisesta vertikaaliseen oli pitkään kiistelty maanalainen Kivisydän-pysäköintiratkaisu. Tavoitteena oli rauhoittaa ydinkeskustaa autoliikenteeltä, vapauttaa katutilaa parkkipaikoilta muuhun käyttöön sekä edistää ajan hengessä trendikästä kävelykeskustaideologiaa. Toisin kuin megalopoleissa, maanalainen maailma suunnattiin hyvin toimeentulevalle väestölle: kyseessä on pelkkä henkilöautojen pysäköintiratkaisu ja pysäköintimaksut ovat katutasoa korkeammat.
Seuraavaksi alkoi korkea rakentaminen. Kohteet on toteutettu ydinkeskustaan tai parin kilometrin säteelle Rotuaarilta. Tornitalojen asuntojen neliöhinnat ovat korkeita suhteutettuina verrokkikaupunkeja alhaisempaan yleiseen hintatasoon. Hintataso nousee kaavamaisesti kerros kerrokselta. Oulussa hiljattain yleistynyttä korkeaa rakentamista on kuitenkin kritisoitu lähinnä esteettisistä syistä. Selvitysten mukaan tornitalojen neliöperusteinen rakentamiskustannus on kerros kerrokselta korkeampi. Pinoutumisen suurimmat taloudelliset hyödyt saavutetaan tilanteessa, jossa maan arvo kohoaa voimakkaan väestönkasvun vaikutuksesta, joten sen taloudellisen kannattavuuden perusteina ovat joko alueen palvelutasoon liittyvät verkostovaikutukset tai vahva näkemys maan hinta- ja vuokratasojen kehityksestä.
Koska maanalainen tai maanpinnan yläpuolinen maailma on vielä pistemäisen hajanainen, katutasossa käydään yhä konfliktia katutilasta eri väestöryhmien välillä. Kun globaaleissa suurkaupungeissa toteutuu selkeä hierarkinen järjestyminen vertikaalisesti, Oulussa valtaa pitävä keskiluokka ja varakas väestö pyrkii ohjaamaan sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevat pois reviiriltään myös horisontaalisesti sekä ajallisesti tilan rytmin ja turvallistamistoimien kautta. Tästä on esimerkkinä ihmisroskakohu sekä Valkean kesäkatuun liittyvä jatkuva vastakkainasettelu nuorten ja maahanmuuttajataustaisten sekä keskiluokkaisen vanhemman väestön välillä. Myös ns. vihamielinen arkkitehtuuri on viime aikoina vakiintunut yleisten alueiden kalusteissa. Yksittäisiä viitteitä vertikaalisesta syrjäyttämisestä on Länsi-Tuirassa laittomasti ikkunattomissa kellareissa vuokralla majoitetuista vähäosaisista sekä keskustassa taloyhtiöiden kellareissa majailevista asunnottomista ihmisistä.
Hiljaisia signaaleja ilmatilaan liittyvien kysymysten ajankohtaistumisesta on tarjonnut valoon sekä maisemaan liittyvät ristiriidat. Oulussa yksityisen valaisinliikkeen valonheitin on 2010-luvun alkupuolelta asti suunnannut taivaalle iltaisin valokeilan, joka on nähtävissä jopa kolmenkymmenen kilometrin päästä. Asia on herättänyt kaupunkilaisissa närää. Yhtiö on kuitenkin selvittänyt Oulun kaupungin, Trafin ja paikallisen lentokentän kantaa asiaan. Yksikään niistä ei ole esittänyt huolta toiminnan haitallisuudesta. Kaleva uutisoi syksyllä 2022 Oulun valosaasteesta tähtien ja revontulien katselun näkökulmasta. Valosaasteen osalta säätely vaikuttaa vähäiseltä siitä huolimatta, että käsite on vakiintunut. Paikallinen rakennusvalvonta on kuitenkin viime aikoina lisännyt sääntelyä valomainosten ja ulkotiloissa olevien mainosnäyttöjen osalta henkilöautoliikenteen liikenneturvallisuuteen vedoten. Entinen tähtitieteen professori Pertti Rautiainen totesi noin kuusi kilometriä kaupungin keskustasta pohjoiseen sijaitsevan Kaijonlahden olevan harvinainen ja suosittu keidas taivaan tarkkailuun. Nähtäväksi jää, miten näkökulma huomioidaan tulevissa uudistuksissa. Ainakaan vielä strategia-asiakirjoissa ei etsitä matkailullista vetovoimaa vähäisellä valosaasteella ja sen paljastamilla revontulilla, valoilmiöillä tai vesijääpilvillä.
Myös viime vuosina voimakkaasti yleistyneet tuulivoimalat välkyttävät lavoissaan punaista valoa törmäysten estämiseksi, mikä on yhdessä maisemahaittojen ja infraäänikeskusteluiden kanssa keskeisimpiä maankäyttöön liittyvien konfliktien aiheuttajia tuulivoimahankkeissa. Ilmatilan osalta seuraan mielenkiinnolla asuntomessualueelle suunniteltavia droonikokeiluja sekä niihin liittyvää sääntelyä esimerkiksi kulkureittien ja käytettävien sensorien osalta. Oulussa maanalainen toiminta on yhä maltillista eikä kaivoksia ole ydinkeskustan läheisyydessä.
Mahdollisuuksia suomalaisessa kaupunkitilassa
Moision valtiomuutosteoriasta huolimatta Suomen maakuva perustuu insinööritaidon ohella yhä vahvasti puhtaaseen luontoon, hyvinvointiin ja tasa-arvoon. Kaupunkitilan vertikaalisuuteen liittyy lähes poikkeuksetta valta sekä sosioekonominen hierarkia. Kuinka Suomen maakuva ja identiteetti voisivat heijastua voimakkaasti tiivistyvien ja vertikalisoituvien kaupunkien suunnitteluun? Alle on listattuna kolme helposti keksittävää esimerkkiä, mutta koko mahdollisuuksien kirjo on valtava!
1. Pimeät kolkat
Pohjoinen pimeys ja taivaan ilmiöt, kuten revontulet, kiinnostavat Suomessa ja maailmalla. Pimeys ja valaisevat taivaan ilmiöt voidaan kääntää kulttuurisiksi resursseiksi, jotka voivat tarjota sekä taloudellista että hyvinvointiin liittyvää hyötyä. Lisäksi valosaasteen torjumisella voidaan parantaa unenlaatua sekä muiden eliöiden elinoloja.
2. Julkiset kattotasanteet
Harva asia skaalautuu yhtä kauniisti kuin viihtyisä julkinen tila! Julkisten rakennusten yhteyteen avattavilla kattotasanteilla tuodaan moninaiset näköalat ja identiteettimaisemat kaikkien saavutettaviksi. Tasanteet tarjoavat myös alustan pilvibongaukselle, sekä revontulien ja valoilmiöiden katselulle. Lisää kiinnostavuutta voidaan saavuttaa vähentämällä valosaastetta.
3. Maanalaiset tapahtuma- ja kohtaamispaikat
Maan kerrostumat ja rakennusten perustukset vaimentavat ääniä ja piilottavat vahvat valot. Maanalaisia tiloja hyödyntämällä on mahdollista järjestää tapahtumia tai kohdata muita kaupunkilaisia ympärivuotisesti kellonajoista riippumatta. Miljööt voivat olla erityisen kiinnostavia ja muunneltavia, ja lämpötila on talvisin ulkoalueita korkeampi. Maanalaisten parkkiratkaisujen yhteyteen on mahdollista kehittää luovia huvittelukeinoja, kuten urbaaneja mäenlaskupaikkoja ramppien yhteyteen.
4. Muu julkinen kerroksellisuus
Ihmiset pitävät erilaisissa ympäristöissä vierailemisesta. Eri kokoisten ja tuntuisten tilojen tarjoaminen lisää kaupunkitilan kiinnostavuutta ja elämyksellisyyttä. Erityiset vierailukohteet ja vaihtelevat ympäristöt lisäävät puhuttelevien tilakokemusten mahdollisuuksia sekä tunnesiteiden muodostumista.
Blogitekstin kirjoittanut Joonatan Hamari on oululainen kaupunkikehittäjä ja osa Kaupunkimme-festivaalin työryhmää. Vapaa-ajallaan hän vaikuttaa useiden kulttuuriyhdistysten hallituksissa.